Date Archives joulukuu 2020

Koko omaisuus rinkassa?

Astun ulos linja-autosta Inarissa Karigasniementiellä, suuntana Muotkatunturin erämaa-alue. On kesäkuun alku vuonna 2018 ja olen pakannut rinkkaani kaiken sen, mitä tarvitsen vaeltaessani viikon yksin erämaassa.

En ole ensimmäistä kertaa pitkällä vaelluksella, mutta ensimmäistä kertaa olen yksin. Yksin lukemassa karttaa, yksin tekemässä päätöksiä suunnasta, yksin päättämässä leiripaikasta, kävelyvauhdista ja siitä, milloin on aika pitää tauko. Ja ennen kaikkea, yksin kantamassa kaiken tarvittavan rinkassani.

Yksinvaelluksella tarvitaan tietysti taitoja, joita olen harjoitellut vuosien aikana lukuisilla aiemmilla retkilläni kahden tai porukassa. Viikko itsekseen erämaa-alueella, missä ei todennäköisesti tule törmäämään muihin eikä puhelinverkkokaan kata koko aluetta, kuulostaa ehkä pelottavalta. Suunnittelu ja riskeihin varautuminen kuitenkin riittävät erätaitojen lisäksi. Viikko yksin omien ajatusten kanssa ja oman pienuuden kokeminen luonnon keskellä ovat jotain niin hienoa, että ne täytyy kokea itse.

Luonnossa liikkuminen ja varsinkin pidemmät vaellukset ovat vaikuttaneet omaan luontosuhteeseeni, mutta myös suhtautumiseeni tavaraan. Jos pärjään viikon erämaassa vain kantamani tavarat mukana, voisinko kaupunkiarjessakin pärjätä vähemmällä?

Jokaisen vaelluksen jälkeen kotiinpaluu on tuntunut luksukselta. Juoksevaa vettä, tuoretta ja raikasta ruokaa, puhtaita vaatteita. Paluu on tuntunut myös ahdistavalta, sillä jokaisen vaelluksen jälkeen kodin tavaramäärä on tuntunut järjettömältä. Useimmiten kodista onkin jokaisen pitkän vaelluksen jälkeen karsiutunut vaatteita, astioita ja vähintäänkin vanhoja papereita, joita ei erämaassa ole ollut ikävä. Jos sen karsimisen on siis ehtinyt tehdä retken ollessa vielä tuoreessa muistissa. Muuten on usein käynyt niin, että arkeen ja tavaraan taas hitaasti tottuu.

Mistä viikon yksinvaelluksen varusteet sitten koostuvat? Mukana täytyy olla ainakin teltta, makuupussi ja -alusta, pari vaatekertaa (yöksi puhdas), ruuanlaittovälineet, vessapaperia, ruokaa sekä kartta ja kompassi. Kaikki täytyy mahtua rinkkaan, joka on jaksettava kantaa yksin. Vaellus on kuin toimiva arki pienoiskoossa: jokaiselle tavaralle täytyy olla perusteltu syy olla mukana, muuten se on vain turhaa painolastia rinkassa.

Ne asiat, joista vaelluksella ei voi tinkiä, ovat tärkeitä jaksamisen ja selviytymisen kannalta: lämmin majoite suojaksi ja riittävän unen takaamiseksi, riittävästi ravitsevaa ruokaa suureen energiankulutukseen nähden, sopivasti vaatetta vuodenaikaan nähden. Yksinkertaisia asioita, joiden mukanaolo saa kaiken sujumaan ja mahdollistaa matkasta ja maisemista nauttimisen.

Mitä ovat arjen välttämättömät asiat sitten kotona? Mistä asioista on oikeasti iloa ja mitkä mahdollistavat nauttimisen arjen keskellä? Olosuhteet kotona ovat paljon helpommat kuin avotunturissa säiden armoilla, mutta silti tavaraa on kotona vähintään tuhatkertaisesti enemmän. Mitä sille voisi tehdä?

Luonto on opettanut minulle, miten pienistä asioista nautin – ilman suurta tavaramäärää ympärilläni. Kiipeämisen jälkeen avautuvasta maisemasta, kylmän veden virkistävästä voimasta tai yllättävästä kohtaamisesta pöllön kanssa. Ylimääräinen tavara kodissa tuntuu vähän samalta, kuin rinkassa turhaan painava kolmas varapaita tai vaelluksella lukematta jäänyt kirja. Se on vain turhaa painoa.

Kirjoitus on ensimmäinen osa tavarasuhdettani käsittelevää kirjoitussarjaa.

Teksti ja kuvat: Sonja Saloriutta

Kolme vaihtoehtoa rosollille

Perinteinen rosolli punajuurella värjätyn kermavaahdon kera on itselleni yksi jouluruokasuosikki. Punajuuri maistuu minulle ympäri vuoden kaikissa muodoissaan, porkkana taas on edullista ja helppoa valmistaa. Perinteiseen rosolliin kuuluvat sipuli, maustekurkut ja raaka omena eivät kuitenkaan ole perheessämme kaikkien suosikkeja tai aiheuttavat jopa allergiaa. Niinpä aloin miettiä vaihtoehtoja rosollille.

Pienten juureskuutioiden pilkkominen ei myöskään innostanut tänä vuonna, kun keittiössä pyörii 1,5-vuotias taapero ja ruuanlaiton haluaa olevan nopeaa. Niinpä ostin yhden laatikon kaupan valmista rosollia. Se jäi kuitenkin vielä avaamatta, kun vietimme joulua pienen lähipiirin kesken jo etukäteen aattoa edeltäneenä sunnuntaina. Sen verran hyviä olivat nämä vaihtoehtoiset tarjottavat, että muistin valmisrosollin vasta hyvän aikaa jo syötyämme! 🙂

Alkupalaleivillä porkkalaa ja sinimailasen ituja.

Tänä jouluna meidän perheessä valittiin jouluruokien joukosta jokaiselta jokin lempiruoka ja osa toteutettiin tutuista raaka-aineista, mutta meidän näköisenä versiona. Rosollin sijaan joulupöydästämme löytyi yrttimarinoituja shiitakesieniä, mausteisia pikkukurkkuja, itsekasvatettuja ituja ja savuaromilla marinoitua porkkalaa ruisnapeilla.

Sinimailasen ituja on helppo idättää itse. Niitä saa myös valmiina kaupasta.

Alkupalasyötävät tarjoiltiin omista kulhoistaan, jolloin maut eivät sekoitu (eli esimerkiksi maustekurkku ei ”pilaa” muita makuja sitä inhoavalle :D.)

Porkkalan valmistuksesta on vaivihkaa kehittynyt perheemme jouluperinne. Helppo ja nopea ohje porkkalan valmistukseen keittämällä löytyy blogistani, ja palasinpa ohjeeseen taas itsekin, kun valmistus tuli ajankohtaiseksi.

Porkkala kannattaa tehdä valmiiksi viimeistään tarjoilua edeltävänä päivänä, jolloin nestesavusta makunsa saava marinadi ehtii imeytyä ja tasaantua porkkalasiivuissa.

Porkkalaa voi tarjota sellaisenaan graavilohen tapaan ja ripotella pinnalle silputtua tilliä tai ruohosipulia. Tein tällä kertaa viiden hengen tarjoiltaviksi ruisnapit, jotka jokaisen oli helppo napata tarjottimelta.

Myös saaristolaisleipä toimii porkkalan kanssa herkullisena pohjana, mutta ruisnapeissa säästin leivän pilkkomisen vaivan – leipomisesta puhumattakaan.

Ruisnapit porkkalan, smetanan ja itujen kera (5 hengelle)

  • 15 kpl ruisnappeja
  • voita
  • muutama siivu valmista porkkalaa
  • 150 g smetanaa (tai vegaanista vastaavaa)
  • pieni nippu ruohosipulia silputtuna
  • sinimailasen ituja (idätettyjä tai kaupasta)

Silppua pieni nippu ruohosipulia veitsellä tai puhtailla keittiösaksilla. Sekoita purkillinen smetanaa ja ruohosipulisilppu kulhossa. Voitele ruisnapit sipaisulla voita. Laita päälle siivu porkkalaa. Nosta lusikalla porkkalan päälle nokare smetanaa ja lisää lopuksi idut. Valmista!

15 pientä alkupalaleipää riitti hyvin viidelle hengelle. Näiden maussa yhdistyi ihanasti savuinen porkkala, kermainen smetana, kesämuistoja tuova ruohosipuli ja raikkaat idut. Suutuntumassa oli sopivasti pehmeää ja rouskuvaa. Nam!

Porkkala on marinoitunut valmiiksi kannellisessa lasikulhossa.

Yrttimarinoituja shiitakesieniä

  • 150 g rasia shiitake-sieniä (nämä olivat vieläpä Luomua ja kotimaisia)
  • 2 vartta kevätsipulin versoja
  • 2 dl vettä
  • 1 dl hunaja-omenaviinietikkaa
  • 2 rkl juoksevaa hunajaa
  • 0,5 tl suolaa
  • 10 kokonaista maustepippuria
  • 1 kokonainen tähtianis
  • 0,5 tl Ceylonin kanelia
  • (puhdas, kannellinen lasipurkki n. 0,5 L)

Hauduta siitakesieniä noin 5 minuuttia miedolla lämmöllä pannulla omassa liemessään. Sienet alkavat päästää nestettä pannulle, älä kaada sitä pois. Silppua kevätsipulin varret ja lisää ne pannulle. Hauduta vielä hetki, että sipulitkin kypsyvät kevyesti.

Tee mausteliemi pienessä kattilassa. Mittaa kattilaan vesi, omenaviinietikka, hunaja ja mausteet. Anna kiehahtaa ja nosta pois liedeltä.

Lusikoi sienet pannulta puhtaaseen lasipurkkiin ja kaada kuuma mausteliemi päälle. Sulje kansi ja anna jäähtyä viileässä (talvella parveke tai takapiha toimii hyvin suljetussa astiassa olevien ruokien viilentämiseen ennen jääkaappiin laittoa.)

Siitakesienet kannattaa porkkalan tapaan valmistaa jo edellisenä päivänä ennen tarjoilua. Marinoidut siitakesienet säilyvät lasipurkissaan jääkaapissa etikkasäilykkeiden tapaan – elleivät tule syödyksi jo parissa päivässä. 🙂

Marinoidut siitakesienet kuvassa vaaleanpunaisessa kulhossa. Kaikki syötiin ennen paremman kuvan ottamista.

Siitakesienet saivat paljon kehuja vierailta. Perheessämme kaikki etikkaa sisältävät ruuat ovat mieheni inhokkeja, mutta taapero sen sijaan naposteli useamman sienen hyvällä ruokahalulla ja vei loput äidinkin lautaselta. Selvästi tuleva pikku-kulinaristi!

Sinimailasen idut säilyvät jääkapissa ihanan raikkaina muutaman päivän.

Tunnustaudun suorittajatyypiksi, joka helposti sortuu ajattelemaan, että kaikki joulupöydässä pitää tehdä itse – laatikoista salaatteihin ja pipareista torttuihin. Varsinkin nyt taaperon kanssa olen kuitenkin monessa kohdassa oikonut ja ostanut osan ruuista valmiina.

Porkkalaleipien ja shiitakesienten lisäksi pikkupurtavina oli kaupan valmiita minimaustekurkkuja sekä valmista sienisalaattia. Senkin olen useana vuonna tehnyt itse kangas- tai haaparouskuista, jotka olen itse kerännyt syksyllä ja säilönyt suolalla lasipurkkiin ja ja ja… Nyt oli valmissalaatti ja se oli oikein hyvää.

Suolasienistä tehty sienisalaatti on tullut itselleni savolaisesta ruokaperinteestä. Itä-Suomessa rouskuja on ilmeisesti kerätty aina paljon. Kangasrouskujen kerääminen syksyisin jäkälämattojen peittämistä mäntymetsistä on jäänyt mieleen omasta lapsuudesta.

Joulupöydän tarjoiluista haluan jakaa vielä muutaman vinkin, olipa pöydässä mitä tahansa:

  • Joka joulu ei tarvitse olla kaikkea kaikille. Valitse omat suosikit ja jätä laatikot kauppaan, jos kukaan ei erityisemmin ole niiden ystävä.
  • Kinkku ei ole pakollinen tarjottava, vaikka 75% suomalaisista kotitalouksista sen ostaakin. Meillä oli pääruokana nieriää, jonka savustin aivan tavallisessa sähköuunissa savustuspussissa.
  • Perunalaatikon voi korvata perunamuusilla tai -pyreellä, porkkanalaatikon höyrytetyillä porkkanoilla jne. Jouluisista raaka-aineista saa terveellisempiä versioita rasvaa ja kermaa sisältävistä laatikoista. Vaikka tietenkin jouluna on lupa herkutella!
  • Joulupöytään löytyy paljon valmiita tuotteita kaupasta. Ole armollinen itsellesi, äläkä yritä ehtiä tehdä kaikkea itse, jos elämäntilanne on muutenkin kiireinen. Joulu ei ole kilpailu.
  • Suunnittele ostokset ennen kauppaan menoa, laske suuntaa-antavat annoskoot, jos kestitset vieraita. Näin vältyt stressiltä pohtiessasi kaupassa, montako kiloa tarvitset perunoita ja vähennät myös tulevaa ruokahävikkiä.
  • Nauti ruuasta rauhassa ja tee ruokahetkestä läsnäolon hetki koko perheelle. <3

Toivottavasti näistä resepteistä löytyy uusia makuja joulupöytään tai miksei joulun jälkeenkin kokeiltavaksi. Palaan vielä ennen joulua täydellisen piparikuorrutteen ohjeella!

Jouluisia kokkaushetkiä toivottaen,

-Sonja