Syksyisenä iltapäivänä istumme laavulla, savun tuoksu leijailee nenään jonkun muun sytyttämästä nuotiosta. Meillä ei tällä kertaa ole nuotioeväitä, sinun eväät ovat aina mukana.

Kun pieni käsi tarttuu käteeni ja siniset silmät katseellaan kohtaavat omani, on näin viikkojenkin jälkeen vaikeaa olla tirauttamatta paria onnenkyyneltä. Kohta 3 kuukautta olen saanut ihastella maailman suloisinta olentoa. Jokainen yhteinen imetyshetki on minulle ihme ja suuren kiitollisuuden aihe. Miten tuollainen pieni ihmisen alku osaakin vaistomaisesti imeä tarvitsemaansa ravintoa, ja miten oma kehoni pystyy sitä tuottamaan!

Mutta on tällä imetystaipaleella koettu tunteita laidasta laitaan. Useamman viikon kieriskelin epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteissa, kun vauvamme sai lisämaitoa monta kertaa päivässä. Korviketta. Pullosta! Nuo kaksi sanaa olivat lähes kirosanoihin verrattavia hirvityksiä maailmassa, jossa täysimetys olisi se kaikkein tavoiteltavin asia. Tai ainakin siltä tuntui.

Mikä siinä on niin vaikeaa?

Olin yllättynyt, kun löysin Imetyksen tuki ry:n sivuilta seuraavan tiedon. ”Vauvoja imetetään Suomessa keskimäärin 7-8 kuukautta, josta täysimetyksen kesto on noin kaksi kuukautta. Kuuden kuukauden ikään saakka täysimetettyjä on vain 1-2 % lapsista.” Täysimetystä suositellaan Suomessa kuuden kuukauden, vähintään neljän kuukauden ikään asti.

Siis vain 1-2 % äideistä ”onnistuu” siinä, että vauva saa pelkkää äidinmaitoa ensimmäiset puoli vuotta! Kuulostaa todella pieneltä luvulta, vaikka esimerkiksi osa vauvoista aloittaa kiinteät jo 4 kuukauden iässä ja imetys muuttuu silloin osittaisimetykseksi. Täysimetyksen hyötyjä tuodaan esille neuvolassakin, mutta tarvittavaa yksilöllistä tukea sen onnistumiselle ei aina ole tarjolla. Samaisella sivustolla todetaankin: ”On todennäköistä, että imetyksen suosituksia lyhyempi kesto liittyy keskeisesti asiantuntevan imetysohjauksen ja imetystuen puuttumiseen.”

Takaisin meidän tarinaan. Yhdeksän kuukautta olin tuntenut vauvan olemassaolon ikään kuin yksinoikeudella. Potkut, pyörähdykset, pienen hikan aiheuttamat vatsan hytkymiset. Pulloruokinnassa jouduin luopumaan tästä yksinoikeudesta, antamaan vauvan välillä muiden käsiin. Se tuntui haikealta, kun olin odottanut imetystä, vaikken oikein tiennyt mitä olin odottanut.

Toisaalta oli helpotus, kun syöttäminen ei ollutkaan vain minun vastuullani. Ei enää stressiä siitä riittääkö maito. Aloin hyväksyä, että osittaisimetys olisi meille ihan ookoo. Tavalla ei väliä, kunhan vauva saisi ruokansa. Onneksi opin myös, että lisämaidoista olisi mahdollista päästä eroon niin halutessaan, jos imetystä saadaan tehostettua ja vauva kasvaa hyvin. Ja että omia maitomääriä voi kasvattaa myöhemminkin, vaikka työtä se vaatii. Ehkä sittenkin?

T niin kuin täysimetys

Ennen vauvaa ajattelin, että imetys on mitä luonnollisin asia. Että se lähtisi kohdallani onnistumaan omalla painollaan, turhaa sitä olisi etukäteen stressata ja suunnitella. Täysimetys olisi ihanaa ja kätevää ja ekologistakin, ja niinhän kaikki varmaan imettävät. Ja mahdollisimman pitkään. Elämä ei kuitenkaan aina mene suunnitellusti.

Meidän neiti syntyi toivomani luomutavan sijaan kiirellisellä sektiolla ja vietti ensimmäiset tuntinsa isänsä paidan alla, kun itse pötkötin heräämössä puutuneena kainaloista alaspäin. Vaikka leikkaussalissa sainkin nuuskutella tuoreen vauvan päätä ja tuijottelimme hetken toisiamme, ei ensi-imetys toteutunut.

Vauva sai ensin luovutettua äidinmaitoa ja muutaman tunnin iässä aloitettiin matalien verensokerien takia säännölliset korvikeannokset ja glukoositiputus. Osastolla sain vihdoin annettua vauvalle tärkeitä pieniä tippoja omaa maitoani. Lääketieteellisestä syystä annetut korvikelisät ovat melko yleisiä ja niistä on mahdollista päästä myöhemmin kokonaan eroon. Tässä tilanteessa en ehtinyt itsekään stressata imetyksen aloittamista, kun vauvan vointi oli tärkeintä. Kokeneemmat hoitajat muistuttivat pumppaamisen ja käsinlypsyn tärkeyttä, ja muistan ajatelleeni, että mitä ihmettä…

Pääsimme sairaalasta reilua viikkoa myöhemmin. Seuraavat viikot kuluivat uutta vauva-arkea opetellen sekä maitoa lämmittäen ja pulloja tiskaten. Vauvan syötöt menivät kaavalla ensin imetys sitten vielä lisämaitoa. Joskus jopa ensin vähän pullosta, pahimman nälän taittamiseen. Päivät ja viikot kuluivat ja jossain 6 viikon kohdalla alkoi tuntua, että vauva oli tyytyväinen ilman pulloa ja aloimme vähentää annoksia. Samalla lisäsin imetyskertoja. Pieni lisämaitoannos jatkui iltaisin n. 2,5 kuukauden ikään saakka, kunnes sillekään ei ollut tarvetta.

Imetys ei ole ollut pelkkää juhlaa senkään jälkeen, kun se vihdoin lähti sujumaan. Ensimmäisinä viikkoina tunsin olevani kodin ja sängyn vanki. Imetys sujui lähinnä vauvan kanssa vatsakkain köllötellen, ja tätä olisi ollut hieman haastavaa toteuttaa kodin ulkopuolella. Vähitellen vauva alkoi löytää muitakin asentoja syömiseen ja samalla oma itsevarmuus lisääntyi: maito riittää ja eväät kulkevat aina mukana.

Vaikka itselleni on ollut tärkeää löytää omalta lähiseudulta Järvenpäästä imetysmyönteisiä paikkoja, olen kyllä päättänyt imettää aina siellä missä vauvalla on nälkä. Junalaiturilla, kävelytien varressa penkillä, työmaa-aidan betoniporsaalla (kauppareissulla kotimatkalla), metsäpolulla, kirjaston aulassa. Hyvät imetysvaatteet mahdollistavat imetyksen paikasta riippumatta, tähän liittyen onkin pieni yllätys kirjoituksen lopussa.

Mitä olisin halunnut tietää imetyksestä?

Mistä saan apua, jos imetys ei lähdekään sujumaan odotetusti? Miten käsitellä pettymystä, jos täysimetys jääkin haaveeksi?

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat olleet täynnä uudenlaisen arjen opettelua. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut järkevää tutustua imetykseen ja sen mahdollisiin haasteisiin hieman tarkemmin jo raskausaikana. En kuitenkaan halunnut pelotella itseäni vaikeuksilla ja ihan kaikkeen varautuminen vauvan kanssa on muutenkin mahdotonta.

Vaikka meillä Suomessa on saatavilla uusin tutkimustieto aiheesta jos toisesta, ovat imetykseen liittyvät, osittain vanhentuneet käsitykset yhä hengissä jopa terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. Edelleen kuulee kerrottavan maidon vain loppuneen tai että pitkälle taaperoikään imettämisestä on milloin mitäkin haittaa. Vauvantahtinen imetys on vielä melko uusi juttu, tai se että vauva pääsee heti sairaalassa äidin rinnalle. Omalla kohdallani aion imettää niin kauan, kuin se meistä molemmista tuntuu luontevalta. Oli se sitten 7 kk tai 2 vuotta, aika näyttää.

Koen, että jokainen jota imetys koskettaa, voi osaltaan olla mukana tekemässä imetyksestä näkyvämpää. Siksi tämänkin tekstin päätin kirjoittaa.

Tällä viikolla 30.9.-6.10.2019 vietetään Suomessa kansainvälistä imetysviikkoa teemalla Vahvista vanhemmuutta – mahdollista imetys. Imetyksen tuki ry on voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka sivuilta löytyy valtavasti ajantasaista tietoa imetyksestä. Sivuilta löytyy niin Odottajan opas, imetyksen turvamerkit, tulostettavaa materiaalia eri kielillä, tiedot kokoontuvista imetystukiryhmistä sekä nimettömät kysymykset mahdollistava ImetysChat. Imetyksen tuki on myös kustantanut ihanan Imetyksen lohtukirjan, joka löytyy täältä. Itse olen löytänyt sivustolta vastauksen moneen kysymykseen. Kiitos! Ja taidanpa virkata muutaman veikeän minitissin sivulta löytyvällä ohjeella! 😉

Neiti Kesäheinä täyttää huomenna 3 kuukautta. Jos kaikki menee hyvin, eikä lisämaidoille ole uudelleen tarvetta, on meillä edessämme 3 kuukautta taivalta täysimetyksellä ennen kiinteiden ruokien maistelua! Hyvä me!

Imetys on todella muutakin kuin maitoa. Se on läheisyyttä ja turvaa, rauhallinen hetki johon on hyvä vaikka nukahtaa. Ainutlaatuista ja nopeasti ohikiitävää aikaa. Äidille se on hyvä hetki harjoitella läsnäoloa, olla hetki tekemättä mitään muuta.

P.S. Kuvissa näkyvä imetyshuppari on kotimaisen Hujauksen mallistosta. Sain syksyn uutuuden, syklaamikuosisen hupparin käyttööni syyskuussa ja kirjoitin siitä aiemmin kokemuksia yhteistyöpostauksena instagramiini. Imetysviikon kunniaksi Hujauksen tilauksista ilmaiset postit Suomeen 30.9.-6.10. alekoodilla IMETYS. Saatavilla muuten myös hupparimekko ilman imetysluukkua.

Ihanaa imetysviikkoa!

-Sonja

8 Comments

  1. mhmyll 30.9.2019 at 18:53

    Kiitos, hyvä teksti. Itse odotan esikoista ja olen onnistunut kehittämään jo pienen stressin siitä että jos imetys ei onnistukaan. Vaikka eihän sitä vielä voi tietää. Kun osaisi antaa vaan ajan näyttää. Mutta tosi kiva kuulla että teillä on onnistuttu vaikka aluksi on pitänyt antaa myös pullosta. Ehkä se siitä meilläkin jotenkin lähtee sujumaan. 🙂 Ihanaa syksyä teille!

    Reply
    1. admin - Site Author 30.9.2019 at 19:27

      Kiitos kommentista ja ihanaa odotusta! 🙂 Kyllä tässä esikoisen kanssa on ollut yhdessä jos toisessa asiassa kysymysmerkkinä, mutta kaikesta on selvitty. Imetyksiä on yhtä monta erilaista, kun on vauvojakin. Ja jokainen pisara äidinmaitoa on tärkeä, vaikka imetyksessä tulisi haasteita vastaan.

      Reply
  2. HeliMariian 1.10.2019 at 13:55

    Kiitos ihanasta tekstistä. Näistä asioista moni äiti painii ja liian moni vaikenee. Minullakin kävi esikoisen kanssa että imetys ei lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla ja en osannut tarpeeksi vaatia apua tilanteeseen. Enkä varmasti osannut edes puhua asiasta niin kuin se asia oli.

    Reply
    1. admin - Site Author 1.10.2019 at 21:24

      Kiitos Heli! 🙂 Tämäpä juuri on ongelmallista, kun tuoreena äitinä on niin monta uutta asiaa ja tietoa imetyksestä kovin hajanaisesti saatavilla. Itse on pitänyt moni asia selvittää. Eikä aina osaa kysyä oikeita asioitakaan.

      Reply
  3. Mammax2 3.10.2019 at 22:14

    Ihanaa, että imetys on lähtenyt teillä Sonja käyntiin! Meille syntyi toinen lapsi toukokuussa ja vaikka toiveissa oli täysimetys, ei se onnistunut huolimatta kaikesta avusta jota sain niin sairaalasta, neuvolasta kuin Imetystuki ry:stä. Koin, että tein kaikkeni, maitoa ei vain lähtenyt tulemaan tarpeeksi vaikka kuinka yritin. Kaikilla se ei vain onnistu vaikka kuinka yrittää, minä koen näin. Meillä kuopus oli osittaisimetyksellä ja nyt lähes 5kk iässä imetys loppui kokonaan luonnollisesti, kun aloitimme soseet ja rinta ei enää kiinnostanut. Koen, että voin antaa läheisyyttä vauvalleni muutenkin runsaasti olemalla ihokontaktissa ja vaikka nukkumalla lähekkäin. Imetys on ihanaa ja ainutlaatuista, mutta läheisyys vauvan kanssa onnistuu muillakin keinoin varmasti. Haluan tällä lohduttaa äitejä, joilla imetys ei ole sujunut niinkuin on toivonut. Onneksemme lapsi kasvaa oikein hyvin myös korvikkeilla.

    Reply
    1. admin - Site Author 14.10.2019 at 16:51

      Heippa ja onnittelut kevätvauvasta! 🙂 Näin se varmasti on, että joskus tekee kaikensa eikä maito silti riitä. Onneksi korvikkeellakin ruokahetkeen voi sisällyttää samanlaista läheisyyttä, kuin imetyksen aikana ja vauvalle se on yhtä ihanaa. Varsinkin tuoreet äidit kaipaavat usein lohdutusta ja itsekin koin alkuun imetyspettymystä, kun alku oli hankalaa. Kiitos siis kommentista ja ihanaa syksyä teille! 🙂
      -Sonja

      Reply
  4. Hanna 4.10.2019 at 19:46

    Ihanaa, että imetys on päässyt teillä täyteen vauhtiin! Myös meillä oli alussa käynnistymishaastetta ja jouduin lopulta viikon tehopumppauskuurille. Heräilin yölläkin varmuudeksi pumppaamaan, jos vauva ei rintaa pyytänyt. ’:) Mutta kun hanat kerran sitten aukesivat, riitti maitoa niin pitkään kun pikkunen sitä huoli (hieman reilun vuoden, josta loppu hieman tyrkyttäen).
    Meillä kiinteiden maistelu aloitettiin neuvolan ohjeistuksella n. 4 kk iässä antamalla teelusikan kärjellisiä eri makuja. Sitten 6 kk iässä aloimme antaa kiinteitä myös ihan ruokailumielessä. Meille tuli yllätyksenä, että neuvolassa meidät kuitenkin ’tilastoitiin’ 4 kk täysimettäjiksi. Terkkari lohdutti, että kyse on vaan tilastoinnista.

    Reply
    1. admin - Site Author 14.10.2019 at 17:09

      Kiitos kommentista! 🙂 Meilläkin ensimmäisinä viikkoina yöpumppaus tuli tutuksi ja sillä olikin varmasti merkitystä lopputulokseen. Soseiden ja kiinteiden aloitus teillä kuulostaa varsin samalta, kuin mitä itse olen ajatellut. Vähän tuli yllätyksenä, kun jo 3kk neuvolassa saatiin ohjeita kiinteiden aloittamiseen. Jos painoa tulee hyvin, niin haluaisin mennä täysimetyksellä vielä 5kk ikään asti ja sitten vasta kiinteitä. Tietty jos vauva alkaa kiinnostua ruuasta, niin otetaan ne kuvioon aiemmin.

      Reply

Leave A Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *