Haaveita omavaraisemmasta elämästä

kategoria: Omavaraisuus | 0

Herään aamulla, kun heikko valo alkaa kajastaa verhojen takaa. Villasukat jalassa sipsutan keittiöön yli narisevan lattian. Raapaisen tulitikun, sytytän tulen puuhellaan ja laitan aamupuuron tulille. Pihalla on vielä hiljaista, kun suuntaan vajalle hakemaan polttopuutäydennystä. Vain lintulaudalta kuuluu tiaisten iloista sirkutusta.

Omavarainen elämä on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Olen alkanut tulla vakuuttuneemmaksi siitä, että kaupunkiasuminen saa jossain vaiheessa elämääni jäädä. Kerta toisensa jälkeen huomaan olevani onnellisimmillani, kun pääsen luontoon. Pidemmälle patikkareissulle tai lähelle sienimetsään, mihin vain pois kaupungista. Luonnossa ollessani en kaipaa kaupungista oikeastaan mitään.

Maaseutu tyhjenee. Kaupungit kutsuvat puoleensa niin nuoria kuin vanhoja. Itse olen vasta ensimmäisessä polvessa täysin kaupunkilainen, isäni kasvoi maalla. Ehkä siksi kutsu käy kohdallani toiseen suuntaan.

Haaveilen asteittaisesta siirtymisestä omavaraisuuteen, luonnonantimien hyödyntämisestä, elämästä luonnon ehdoilla ja rytmissä. Haaveilen riippumattomuudesta jossain muualla tuotetusta energiasta, omista aurinkopaneeleista, puilla lämpiävästä tuvasta. Kodista, jonka ympäristöä eivät turhaan valaise lyhtypylväät ja ovivalot.

Olen mielessäni jakanut ympäristöystävällistä elämää vaalivat ihmiset kahteen ryhmään: urbaaneihin ja tiedostaviin kaupunkiasujiin, toisaalta hiljaisuutta ja rauhaa arvostaviin maalla-asujiin. Tämä on tietenkin karkea yleistys – jokainen ekologisia valintoja tekevä ihminen on yksilö. Ymmärrän molempien ryhmien valintoja, sillä haaveena on joskus vielä kuulua jälkimmäiseen.

Kaupungissa on helppo liikkua luontoa säästäen. Välimatkat taittuvat pyörällä, julkinen liikenne toimii, kaupat ja palvelut ovat lähellä. Autottomuus on kaupungissa helppo valinta. Harrastusmahdollisuuksiakin on valinnanvaikeuteen asti.

Miten löytää maaseudulta paikka, jossa palvelut ja työpaikka olisivat kohtuullisen pyörämatkan päässä? Täydelliseen omavaraisuuteen pyrkiminen on ehkä mahdotonta, viljapeltoineen kaikkineen, kauppaakin siis tarvitaan. Nykyaikainen maalla asuminen onkin jotain aivan muuta, kuin elämä silloin ennen. Vielä en tarkalleen tiedä mitä.

Kun jostain luopuu, saa aivan varmasti jotain parempaa takaisin. Kun se oikea paikka löytyy, olen valmis luopumaan tietynlaisesta helppoudesta, lähikaupasta ja suihkuista juoksevan veden alla.

Taitohelmari järjestää luentoja aiheesta ”Omavaraisuuden alkeet kaupunkilaiselle”. Katso kurssitarjontaa tästä.

Jätä kommentti